Ensimmäinen Runokuu-festivaali järjestettiin vuonna 2005. Festivaalin perustivat Nuoren Voiman Liitto ja Helsingin kaupunginkirjasto.
Festivaalin historian aikana ohjelmassa on ollut monia yllättäviäkin runouden esittelemisen ja esittämisen konsepteja. Runous on vallannut uusia kaupunkitiloja kuten museoita, baareja, puistoja, kulkuneuvoja ja yksityisasuntoja. Linnanmäellä ovat esiintyneet valkoiset runopatsaat ja Töölön kirkossa on järjestetty kirjailijan saarna. Ohjelma on vuosien varrella ulottunut myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle Vantaalle, Järvenpäähän ja Tuusulaan asti.
Vuosien varrella on järjestetty useita runokävelyitä kaupungissa ja sen ulkopuolella. Kaupunkikierroksilla on tutustuttu runouden säestyksellä muun muassa keskustan arkkitehtuuriin, kalasataman graffititaiteeseen, sisäpihojen ja porttikongien estetiikkaan sekä Helsingin henkimaailmaan kummituskävelyn merkeissä. Runoja raiteilla -kampanja on tuonut runoutta raitiovaunujen ja metrojen ilmoitusnäytöille sekä tuhansien runopostikorttien muodossa sinnekin, missä ratikka ei kulje.
Myös kaikenikäisille lapsille on järjestetty ohjelmaa laidasta laitaan. Runokuu on tarjonnut lapsiperheille suunnattuja musiikkiesityksiä, runopajoja, kirjailijavieraita ja lukuhetkiä, joiden lisäksi on ollut tarjolla ainakin runoakrobatiaa vauvoille, eläinrunoja luonnontieteellisessä museossa sekä hyönteispersoonallisuuksien keksimistä lukuisten muiden työpajojen ympäröimänä. Runokuu on suunnattu kaiken ikäisille, joten myös palvelutalojen asukkaita on huomioita vuosien varrella ohjelmasuunnittelussa vieden runoesityksiä niidenkin luokse, jotka eivät muuten pääsisi tutustumaan festivaalin ohjelmatarjontaan. Striimaaminen on viime vuosina laajentanut saavutettavuutta.
Taiteenlajien kohtaaminen on Runokuun henki. Runouden ohella myös proosa, laulutekstit, esseet ja näytelmäkirjallisuus ovat vuosien varrella etsiytyneet Runokuun ytimeen. Taiteidenvälinen dialogi on vuosien mittaan saanut yhä suuremman jalansijan Runokuun ohjelmassa, ja nyt runouden ja kirjallisuuden äärirajoja koetteleva ohjelma on avoin taiteen koko monimuotoiselle kentälle. Esimerkiksi vuonna 2012 kirjailijat ja runoilijat toimivat kirjallisina oppaina polaroid-näyttelyssä, ja eri lavoilla on vuosittain esitetty performanssitaiteen muodossa mitä luovempia ja erikoisempia runoesityksiä.
Runouteen pohjautuvat tanssi- ja lauluesitykset ovat totuttu osa Runokuun ohjelmaa samoin kuin uudemmat runouden muodot, kuten video- ja äänirunous. Installaatiotaide on puolestaan yhdistellyt lyriikkaa ja näyttelytaidetta. Esimerkiksi vuonna 2016 kirjoitettiin kulutushenkistä lyriikkaa muoviesineille, joista koottiin installaatio Kiasman taidemuseoon. Runokuussa on myös pohdittu muodin runollisuutta ja kokeiltu runouden yhdistämistä erinäisiin liikunnan muotoihin kuten lenkkeilyyn ja joogaan.
Runokuuhun ovat perinteisesti kuuluneet myös pienempimuotoiset elämykselliset tempaukset. Joinakin vuosina tarjolla on ollut mahdollisuus teettää runoilijalla itsestään runomuotokuva. Runopuhelimen 24-tuntinen runopäivystys ja runovastaaja ovat palvelleet runonjanoisia kävijöitä etäältä, ja runoillallinen laivalla on tarjonnut illallisen ja maiseman lisäksi runo-ohjelmaa mahan täydeltä. Myös flashmobit ovat olleet suosittuja: esimerkiksi vuonna 2014 joukko helsinkiläisiä pysähtyi Rautatientorin kiireen keskelle lausumaan Horatiuksen säkeitä kiireettömyydestä. Runokuussa 2066 on myös aikomuksena avata aikakapseli, joka sisältää yleisön näkemyksiä Helsingistä vuodelta 2016. Kirjoittajanurasta haaveileville harrastajille on myös usein ollut tarjolla kirjoittajatreffejä ja kirjoituspajoja, sekä toisinaan palautepalvelua omista teksteistä.
Runokuun tähtiä ovat runoilijat. He pääsevät ääneen lukuisilla iltaklubeilla lukiessaan runoja ja puhuessaan esimerkiksi runouden suunnasta ja tulevaisuudesta tai omien runojensa kirjoittamisesta. Suomalaisen runouden kärkinimet ovat päässeet vuosien varrella puhumaan yleisölle haastatteluiden ja runoilijakohtaamisten muodossa. Runomaratoneissa on käyty läpi samana vuonna ilmestyneitä runokokoelmia pikakelauksella, ja runouden kääntämistä käsittelevissä keskusteluissa on pohdittu muun muassa viittomakielisen runouden kääntämismahdollisuuksia.
Runokuussa luetaan, kuunnellaan, koetaan ja tuotetaan runoja. Erityisesti performanssitaidetta muistuttavissa kokeellisissa esityksissä on syntynyt aikaan ja paikkaan sidottuja kokeellisia runoja. Tietokirjaraadissa tietokirjailijat ovat jo useampana vuotena lukeneet runoilun hengessä otteita teoksistaan ja pyrkineet voittamaan yleisön ja tuomariston puolelleen. Nykyrunoilijat ovat olleet julkistamassa uusia kokoelmia ja lukemassa julkaisemattomia runojaan. Lavarunoilijat puolestaan ovat Runokuun aikana mitelleet taitojaan muun muassa Poetry Slam SM-kilpailujen karsinnoissa.
Runokuun lavoilla on esiintynyt runouden merkkinimiä ympäri maailman. Mitä moninaisimmista taustoista tulevat vieraat pääsevät Runokuussa esiintymään uusien yleisöjen edessä ja keskustelemaan erilaisten kulttuurivaikuttajien kanssa.
Historiansa aikana Runokuussa ovat esiintyneet muiden muassa kooditaiteilija, runoilija ja tutkija Judd Morrissey; runoutta ja digitaalisia elementtejä yhdistelevä runoilija ja äänitaitelija Ian Hatcher; yhdysvaltalaisen avantgarde-runouden grand old man Ron Silliman; esikoiskokoelmallaan kohua herättänyt palestiinalais-tanskalainen Yahya Hassan; hauskansurullisesta väkivaltarunoudestaan tunnettu Sam Pink; hollantilais-palestiinalainen runoilija Ramsey Nasr; palkittu palestiinalais-amerikkalainen runoilija Naomi Shihab Nye; esiintymisperinteitä rikkova dub-runoilija Benjamin Zephaniah; kansainvälisesti tunnettu ja palkittu Renee Gladman; runoilija ja feministinen kriitikko Rachel Blau DuPlessis; ranskalainen kirjailija ja matemaatikko Jacques Roubaud; hollantilainen kielitaituri Anneke Brassinga; pohjoismaiden tunnetuimpiin runoilijoihin kuuluva Göran Sonnevi; Yhdysvaltalainen Language-runoilija Rae Armantrout, nobel-palkitut Tomas Tranströmer ja Seamus Heaney; sekä kansainvälisesti tunnettu islantilainen kirjailija ja runoilija Sjón – ja monia muita!
Runokuun konsepteja on viety muille runofestivaaleille toteutettavaksi, kuten Runoilijat kohtaavat- konseptia, jossa suomalainen ja ulkomainen runoilijavieras tutustuvat toistensa teksteihin, keskustelevat ja lukevat omia ja toistensa tekstejä käännöksiä ja alkuperäiskielellä, tai Runo kotiin -konseptia, jossa runoilijat keikkailivat yksityisasunnoissa.