Vincenzo Mascolo (s. 1959, Salerno) on italialainen runoilija ja entinen lakimies, joka asuu Roomassa. Hän on julkaissut useita runoteoksia, kuten Omintakeinen ajatus josta vastaan (2004), Munoa etsimässä (2009), Q ja leivonen (2018) sekä uusimman teoksensa Pienin yhteinen matkamies (2024). Hän on myös toimittanut antologioita, kuten Täyskäsivihko (2012) ja Pieni huolenpidon sanakirja (2019).
Mascolo toimii vuodesta 2006 lähtien Roomassa järjestettävän merkittävän Ritratti di poesia -runousfestivaalin taiteellisena johtajana. Festivaali on osa Italian kulttuurielämän ydintä ja sen lähettää suorana RAI Cultura.
Mascolon runous käsittelee eurooppalaista sivistystä, identiteettiä ja kulttuuriperintöä. Hänen teoksensa yhdistävät klassisen mytologian, kuten Ovidiuksen metamorfoosit, nykyajan kokemuksiin ja kysymyksiin. Runot ovat tietoisia asemastaan osana taiteen jatkumoa ja kantavat vastuuta kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Hänen kielensä on soinnillista ja merkityksiltään tiivistä.
Erityisesti Orphée-runoelma tuo esiin keramiikan symboliikan kulttuurin kantajana ja käsittelee runoilijan roolia Orfeuksena – äänen ja sivistyksen ylläpitäjänä. Mascolon runous jatkaa Orfeus-aiheisen kirjallisuuden perinnettä tuoden siihen uusia sävyjä ja näkökulmia.
Elokuussa 2025 Mascolon runovalikoima Taivas ja kaupungit ilmestyy suomeksi Jouni Inkalan kääntämänä (Siltala), juuri ennen Runokuu-festivaalia.